Lauri Ylimaa kertoo koirastaan: |
"Nieida on perheemme toinen koira, ja kolmas oma koirani. Se on ollut ilonamme loppukesästä 2002. Olemme yrittäneet pitää sen laumassa vanhempaa koiraamme, Luntaa, alempana, mutta tytöllä on ajoittain hyvinkin narttumainen luonne eikä Nieidaa kohtaan pehmeä uros aina ole pitänyt asemastaan kiinni. |
Kotona Nieida saa jonkin verran määräillä, mutta ulkona leikeissä Lunta pistää tytön yleensä ojennukseen suuremman kokonsa turvin. Nieidalta vain loppuu helposti alakynteen jäädessään huumorintaju ja se käy kiivaasti sättien Luntaan kiinni, josta Lunta kuitenkaan ei välitä vaan jatkaa niin kauan kuin viitsii. |
Temperamenttia Nieidalta siis löytyy. Luonteeltaan se on muutenkin valppaampi ja terävämpi, kaupunkioloissa joskus jopa harmittavankin paljon. Kadulla kävellessä voi Nieidalta päästä pieni haukahdus vastaantuleville koirille. Samoin sen havaitessa muita koiria edes kauempanakin siltä pakenee muutama puhahdus niillekin. Toki se yrittää puhinaansa pidätellä, muttei vain mahda itselleen mitään. |
Tuttuja ihmisiä ja koiria tavatessa Nieida ei enää edes yritä hillitä itseään vaan repeää riemukkaaseen, mielestämme hienon neidin arvolle sopimattomaan, rääkymiseltä kuulostavaan huutoon. Ääni särkyy ja tyttö on hetken aivan pitelemättömissä. |
Tämä tervehdystyyli kääntää aina ihmisten katseet meihin päin, sillä äänestä voisi hyvin luulla, että koiralta vähintäänkin revitään jäseniä irti. Nyttemmin tähän jo totuttuamme emme enää yritä kieltää Nieidaa vaan annamme sen hetkeksi antautua itselleen ja päästää ilonsa kuuluville. Samalla Lunta vielä haukkuu kantavalla äänellään, joten koiria arastelevat ohikulkijat kiertävät meidät silloin mieluummin toiselta puolen katua. |
Koulutuksissa tyttö on aivan mainio; kontaktinhakuisuus on suuri ja tekemisen intoa sekä miellyttämisenhalua riittää. Nämä eivät kuitenkaan ole lähtöisin niinkään tekemisestä itsestään kuin palkasta, eli syötävästä. Makupalojen voimalla Nieida jaksaa väsyneenäkin yrittää. |
Pitkäjännitteisyyttä ei Nieidaltakaan nimittäin löydy loputtomiin, vaan jos ei tehtävänä oleva asia ala joidenkin toistojen jälkeen onnistua, alkavat ympärillä olevat muut samaan aikaan koulutuksessa olevat koirat ihmiset tai mikä vain liikkuva kiinnostaa yhä enemmän. Siinä missä Lunta tyytyy kohottamaan korviaan nähdessään oravan tai jäniksen, Nieidan valtaa lähes vastustamaton tarve möläyttää eläinparalle "RÄH!". |
Linnut ovat molempien koiriemme mielestä kiinnostavia. Kumpikin tuntee ilmeisesti itsensä suureksi ja pelottavaksi saadessaan sorsa- tai puluparven lähtemään kahahtaen liikkeelle, niin ylpeinä ne aina tepastelevat juuri linnuista tyhjentämällään paikalla. Tästä voin kuitenkin syyttää lähinnä itseäni, sillä olen joskus tainnut vaivihkaa antaa molemmille vähän löysempää hihnaa lintujen kohdalla... |
Nykyään onneksi riittää, kun ottaa molemmat sivulle kulkemaan ja pitää niihin, tai ainakin Nieidaan joka kontaktia lähinnä hakeekin, katsekontaktia eläimiä ohitettaessa. Silloin muut, vaikka olisivat aivan jaloissakin, voivat jäädä paikoilleen tai siirtyä pois alta oman tahtonsa mukaan. |
Nieida rakastaa pentuja, niin koirien kuin ihmistenkin. Tuodessamme esikoistamme kotiin synnytyslaitokselta, Nieida oli aivan innoissaan ja olisi halunnut ehdottomasti hoitaa pikkuista, kun taas Lunta kävi vain ikään kuin kohteliaisuudesta nuuhkaisemassa ja hyväksymässä tulokkaan ja jatkoi omia hommiansa.
|
Siitä asti kun poikamme on yhtään osannut liikkua, Nieida on vahtinut hänen leikkejään. Välillä juuri ja juuri kosketusetäisyyden ulkopuolelta, sillä pieni ihmisalku ei vielä osaa varoa kiinni tarttuessaan vaan ottaa kiinni mistä vain saa. Välillä taas aivan kiinni pojassa, toimien kiipeilytelineenä ja ylitettävänä esteenä valittamatta yhtään. |
Tammikuusta 2005, saatuaan ensimmäiset pentunsa, Nieida on osoittanut äidillisiä vaistoja myös omille pennuilleen. Nieida on huolissaan jos pennut vähänkään huutavat ja haluaa heti mennä hätiin. Myös nyt, 7.3., kun pennut ovat jo kuusiviikkoisia ja imetys tuottaa varmasti jo tuskaa, Nieida edelleen urheasti siivoaa pentujen jälkiä ja ainakin yrittää imettää. |
Nieida myös leikittää pentujaan ja antaa pienten naskalihampaiden purra ja repiä itseään. Vietäessä pentuja ensi kertaa ulos, Nieida piti laumaa koko ajan kasassa ja vahti etteivät pennut vaeltaneet muutamaa metriä kauemmas. |
Nieida on kerrassaan loistava koira meille." |
|
Lisää Nieidasta Eidalun kennelin kotisivuilla |