Narttu Liehkun Ciiku, "Siiri"

s. 30.4.2003

i. FIN MVA BH TK2 Kievraduv'va Palca,
e. BH TK1 Liehkun Leimu,
ks. sukutaulu alla

Om. Saimi & Helmi Muhonen, Solkei

Katselmuksessa -05. © Maija Vinnikka

Saimi Muhonen kertoo koirastaan:

"Siiri tuli kuusihenkiseen perheeseemme (Ella-hovawart, vanhemmat, Saimi vm.-91, Helmi vm.-95 ja Topias vm.-00) kesäkuun 2003 loppupuolella. Kun saavuimme kasvattajan pihaan, meitä napitti suoraan silmiin pieni ja tomera koiranalku. Jo silloin se oli rohkea ja uskalias, ja kiipesi jyrkän jyrkät rappuset sellaisella vauhdilla, että katsojia hirvitti.

Kotona jatkui sama meno. Pihaan rakennettu pentuaitaus ei pidätellyt neitiä lainkaan. Yli vaan! Tuona kesänä meillä oli kolme pässikaritsaa, joiden kanssa Siiri teki innokkaasti tuttavuutta. Yksi Siirin suurimmista kesäriemuista oli istua pässien aidan vieressä ja lipsutella niitä kielellä turvanpäähän. Samaisena kesänä tapahtui paljon kaikkea ikimuistoista. Mukavat tädit ihastelivat neitostamme uimarannalla ja olivat ihan varmoja, että "tuon merkki on varmasti lapinpaimenkoira!"

Siiri on toiminnallinen neitikoira. Kolmessa vuodessa olemme ehtineet käydä kaksissa möllitokokisoissa huvittamassa yleisöä, kahlanneet (tai pikemminkin rynnineet) läpi agilityn alkeis- ja jatkokurssit, pyörähdelleet viisissä näyttelyissä sekä kaksissa junior handler -kisoissa mukavalla menestyksellä ja kokeneet yhdessä Helsingin Katselmuksen (ja varsinkin hotelliyöpymisen) ilot ja riemut. Nyt suunnitelmana on jatkaa junnukisakäyntejä hieman useammin ja näyttelyjäkin harvakseltaan, sekä aloittaa toiminta Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen nuorisojaoksessa. Tietenkin pitkät lenkit, metsäretket ja aktivointileikit ovat yhä, niin kuin ovat aina olleet, suunnitelmissa. Mukavaa olisi myös joskus maailmassa päästä kokeilemaan paimennusta!

Luonteeltaan Siiri on kolmessa vuodessa kerinnyt rauhoittua ja muuttua kovasti. Rohkea se on vieläkin, muttei enää niin yltiömäisen uskalias. Kova haukkumaan se on ollut aina, mutta senhän tiesimme ottaessamme lappalaiskoiran. Onneksi liika haukkuminen on loppunut. Leikkiminen on aina ollut Siirille todella tärkeää. Rakkain lelu on joululahjaksi saatu pehmotiikeri, jota retuutetaan sitten ihan kunnolla!