|
Narttu Liehkun Diehtu, "Tiitu" s.
22.4.2003 i. Pukranvaara Anttu Shamaani, e. Liehkun Beana,
ks. sukutaulu alla Om. Kirsi Lehikoinen, Helsinki
Lonkat A, polvet 0-0
Silmät tarkastettu ja terveiksi todettu (tulkinnanvarainen PPM) viimeksi 3/07
Prcd-PRA-genotyyppi: A, terve
Luonnetesti 15.10.2006, loppupisteet +125
Emänä Liehkun K-pentueessa |
Katselmusreissulla -06. © Maija Vinnikka
| | Katselmus 23.4.2006, Riitta Lumiluodon arvostelu:
Kookas narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Riittävästi kulmautunut, kaunis pää ja ilme, rauhallinen, hyvä liikkumaan. AVO1 1/1
Katselmus 20.3.2005 Helsinki, Heljä Mannisen arvostelu:
Purenta ok. Hyvä pää, ilme. Hyvä runko. Toivoisin hieman vahvemman luuston. Liikkuu hyvin, riittävällä askelpituudella, joskin hieman ahtaasti takaa. Esiintyy hyvin. NUO1/5
Katselmus
24.4.2004 Oulu, Heljä Mannisen arvostelu:
Hyvä pää, ilme ja purenta. Hyvä luonne.
Riittävä luusto. Hyvä rungon pituus, hieman pehmeä selkä, jonka kuitenkin kantaa
hyvin liikkeessä. Liikkuu hyvin kaikista suunnista. Junioriluokan loppukehän 5.
Turku KV 24.1.2004, Gert Christensenin (Tanska) arvostelu:
9
months. Female of good size. Could have more underjaw. Dark eyes. Medium size
ears. Good neck. A little sloopy croup layed body. Well angulated in front, enough
in rear. Good bones. Moves close behind and little slicky in rear. Good temperament.
JUN EH | | |
| Kirsi Lehikoinen kertoo koirastaan: |
"Rakas Beanani synnytti Liehkun D-seitsikon suurin piirtein syliini eräänä ikimuistoisena kevätiltana kennelmamma Laura kätilönään. Varsin pian oli selvää, että vastoin ehdottomia ennakkopäätöksiä meille jäisi yksi tyttöpennuista. Mutta kuka? Kuinka osata valita suloisista suloisin, hurmaavista pennuista juuri se ikiomin? Ihanien pentuviikkojen kuluessa sain onnellisena seurata kotonamme seitsikon kasvua ja telmimistä. Kookkaat, rohkeat ja röyhkeät Diehtu ja Durdi-veli olivat aina ensimmäisinä syömässä ja painimassa, tunkemassa pienempiä pois tieltä ja köllimässä pentukasan päällimmäisinä. Ensimmäisenä pentuhuoneen portin yli kiipesi ja ensimmäisenä portailla taiteili Diehtu houkutellen aina seikkailuihinsa pienen, pitkäjalkaisen ja siron Divga-siskon.
|
| Kun pennut olivat viisiviikkoisia, koitti valinnan hetki. Laura riensi avuksi, ja kannoimme D-tytöt aurinkoiselle nurmikolle tarkasteltaviksi. Tai oikeastaan vain kolme: Diehtun olin jo etukäteen rankannut kisasta pois, koska en halunnut "urosta". Taisin etsiä uudeksi laumanjäseneksi Beana-emon kaltaista kilttiä, herkkää ja hyväsydämistä ajatustenlukijaa. |
| Kolme kaunista siskosta kisaili nurmella Lauran tutkivan katseen alla, kun äkkiä ovelta kuului hyttysverhon kahahdus ja kynnyksellä istui tylysti hyllytetty Diehtu, joka riemuissaan säntäsi mukaan leikkiin. Se oli kavunnut yli takiaan jo kahdesti korotetun pentuportin, jättänyt veljet ja kipittänyt olohuoneen poikki katselmukseen, jota ulkona niin hävyttömästi käytiin ilman sitä. Lopputulos oli sillä selvä. Hiukset pystyssä ja silmät kyynelissä katsoimme Lauran kanssa vuoroin toisiamme, vuoroin tyytyväistä pentua, joka vastaansanomattomasti oli ilmaissut tahtonsa ja kiilannut jälleen kerran muiden ohi suoraan sydämeeni, valloittaen sen täysin ja lopullisesti. Se valitsi meidät. Pikku "Tietomme" tiesi totisesti kuka on ja mitä tahtoo. |
| Kaksi koiraa, kaksinkertainen ilo! Emä ja tytär ovat pysyneet erilaisina niin luonteiltaan kuin ulkomuodoltaankin. Lenkillä vastaantulijoiden yleisin kysymys onkin ollut: "Tuleeko siinä tyttö ja poika? Ai äiti ja tytär? No tuo isompi on varmaan äiti?" Jo viisikuisena Tiitu kasvoi Beanaa suuremmaksi. Emon huomassa varttuessaan se on säilyttänyt pentumaisen villikkoutensa ja on aina valmis riehuleikkeihin. Tiitu on kookas, komea, mutkaton, avoin, reipas ja elämäniloinen narttu, joka koirien kesken ja koirankieltä hyvin taitavana osaa yhä olla röyhkeäkin mutta ei häijy. Se tottelee heti (ainakin melkein!), kun Beana-emo tai Biegga-täti komentavat. |
| Koskaan en väsy katselemasta Tiitua, kun se juoksee vapaana pellolla: se on nopea, vahva ja pursuu elämänriemua. Minkä agilitykoiran siitä olisi joku harrastava ihminen saanutkaan! Yhteistä Tiillä ja Bealla on rajaton rakkaus, hellyys ja pehmeys ihmisiään kohtaan. Alkukantaisen intohimoiseen ahneuteen yhdistettynä se tekee niistä helposti koulutettavia. Muutot, matkat ja vieraat olot sujuvat tyynen rauhallisesti, kunhan lauma vain on koossa. |
| Yksivuotispäivänsä tienoilla Tiitu matkusti Helsingistä Ouluun ensimmäiseen PLS:n katselmukseensa. Kun tuomari jätti sen juniorinarttujen sarjassa viidenneksi "aivan liian urosmaisena", en ollut vähääkään yllättynyt! Autossa läpi yön etelästä pohjoiseen ja takaisin matkusti viisi koiraa, ja mennen tullen muiden harmiksi päällimmäisenä pötkötti Liehkun Diehtu. |
Ajan kuluessa Tiituun on tarttunut hiven emon naisellisuutta, ja katselmuksessa 2006 se valittiin AVO1-narttujen kauneimmaksi. Pääsiäisenä 2007 Tiitu sai sulhasekseen Shacal Woodoon - komean, kärsivällisen Savu-herran, jonka turvallisen selän päällä onnellinen pikku-Tii kölli eräällä Oulun-matkalla vuosia aiemmin." |
|
|
