Narttu Liehkun Hilsku

s. 13.5.1991, k. 2.1.2006

i. Pilko, e. Hillamarja,
ks. sukutaulu alla

Om. Risto ja Marjatta Salovaara, Tampere

Silmät tarkastettu ja terveiksi todettu 3/03
(vajaan 12 vuoden iässä)


Utsjoki Ailigas, huhtikuu 2001.
 


Utsjoki Ailigas, elokuu 1995.



Tampereen Olkahinen, syyskuu 1997. Hilsku, Hilla Salovaara
ja Amanda.

Katselmus 25.4.2004 Oulu, Outi Pikkaraisen arvostelu:
13-vuotias, hyvät kulmaukset edessä ja takana, hyvä selkä, hyvä turkki, kaunis pää ja ilme, iän tuomaa kankeutta varsinkin takaliikkeissä. Veteraaninarttujen loppukehän 2.

Katselmus 13.4.2002 Kontiolahti, Marri Pennan arvostelu:
Joka suhteessa tyylikäs, kaunis narttu. Moitteeton rakenne. Ylipainoa. Pienet, pyöreäkärkiset korvat. Pään ja kallon suhteet ehtaa vanhaa mallia. VET2-luokan narttujen loppukilpailun 1.

Katselmus 17.4.1999 Helsinki, Aila Korhosen arvostelu:
Terveisiä Raittijärveltä. Hyväraaminen, kaunistyyppinen. Hieno pää. Hyvä, kohtuullinen turkki. Liikkuu kauniisti. VET1/1

 

Tampere 12.9.2004, Saija Juutilaisen arvostelu:
13,5-vuotias, ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa oleva narttu, joka kokonaisuutena voisi olla feminiinisempi. Hyvät karvaiset korvat. Hyvin säilynyt purenta. Riittävä raajaluusto. Sopivat kulmaukset. Erittäin hyvä ylälinja, liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Runsaasti karvaa, otsassa hieman brindle-väritystä. Hyvin säilynyt veteraani, josta omistajan on syytä olla ylpeä. VET EH3

Helsingin näyttely 30.8.2003, Ove Germundssonin arvostelu:
12 årig tik som visas i topkondition. Vackert huvud & uttryck. Utmärkt hals & rygg. Något för knappa vinklar. Rör sig något trångt bak. Mycket välbibehållen för sin åldern. VET EH1

Virallinen näyttely 3.8.2002 Rovaniemen mlk,
Elis Pitkäsen arvostelu:
Yleisvaikutelma erittäin hyvä, koko 49 cm. Musta vaalein värimerkein. Hieman kookas, mittasuhteiltaan oikea. Pää oikeanmuotoinen. Selkä, rinta, eturaajat hyvät. Takakulmauksia saisi olla hieman enemmän. Turkki laadultaan hyvä, mutta saisi kattaa paremmin. Häntä hyvä. Luonne oikea. VET1/3

 
Risto, Marjatta, Salla ja Hilla Salovaara kertovat koirastaan:
 
"Mainio sattumakoira Hilsku
ajatuksia Utsjoen Ailikkaalla juhannuksena 2004
 
Koirakuume iski perheeseemme alkukesästä 1991. Manta-westie meillä jo oli, mutta nyt etsimme lapinkoiraa. Heti juhannuksen lapinreissun jälkeen soitimme lehti-ilmoituksen perään Paimelaan. Se vakuutti meidät, vaikka pennun koti ja itse pentu olivat tuiki tuntemattomia. Valinnanvaraa ei ollut, sillä jäljellä oli enää yksi narttupentu, ja sattumalta - meidän onneksemme - tyypiltään "se ainoa oikea". Hilskusta tuli meidän koira, perheenjäsen Mantan ja Sallan (2v.) kaveriksi. Vuosien varrella niin lapsi- kuin koiramääräkin on kasvanut ja kaikki perheen uudet tulokkaat Hilsku on ottanut hienosti vastaan.

Utsjoki Ailigas, huhtikuu 1999. © Risto Salovaara		 Luonteeltaan Hilsku on luotettava ja rauhallinen, perheenjäsen vailla vertaa. Paitsi kun hulivili-iässä hellalta häipyi kerran pellillinen silakkapihvejä, vaatekaapista kenkien nahkavuoret ja pöydältä pitsiliina. Vieraat Hilsku tervehtii poikkeuksetta kohteliaasti, mutta on ihmisiä, jotka saavat siltä paljon enemmänkin. Silloin Hilsku ynisee näkemisen riemusta, korvista ei ole tietoakaan ja takamus meinaa irrota. Koirienkin kanssa se tulee hyvin toimeen. Vieraisiin narttuihin, erityisesti mustiin, Hilsku haluaa kuitenkin pitää tietyn etäisyyden. Uroksille sen sijaan takamus pyörii puolelta toiselle.
Hilskun oli totuttautuminen perheen tapoihin heti pienestä pitäen. Siitä tuli reissukoira ja hyvä tulikin. Hilsku on aina valmis retkelle, kuten muutkin. Se sopeutuu ja käyttäytyy hyvin, ollaan sitten teltassa, hotellissa, junassa, autossa tai kyläilemässä.
Reissut Utsjoelle kolmesti vuodessa sujuvat ongelmitta. Siellä Hilsku on katsellut poroja ikänsä. Se osoittaa kiinnostuksensa seuraamalla katseella, mutta ajattamaan ei lähde, vaikka pikku poroparttio ohittaisi läheltäkin. Ajattamiseen ei ole lupaa, sen Hilsku oppi jo pentuna.

Paimennuskokeisiin Hilskun kanssa ei ole osallistuttu, sillä sitä ei saa haukkumaan yrittämälläkään. Pihaan tulevat vieraat ihmiset se silti ilmoittaa. Mikään näyttely- tai kilpailukoirakaan Hilsku ei ole ollut, vaikka agilityä tulikin nuorena kokeiltua. Yllätys oli melkoinen, kun pussit, putket, keinut, puomit sun muut menivät kerrasta häntä iloisesti huiskien.

Katselmukselle on aina pyritty löytämään aikaa. Mukavan ilmapiirin lisäksi erityisen sykähdyttävää niissä on ollut Aila Korhosen ja Marri Pennan arviot Hilskusta. Niiden jälkeen on monesti harmittanut, että sen perimä ei paimensukuisissa jatku.


Hilsku oman emännän kanssa keväällä 2005.

 Hilsku on ollut terve koko elämänsä. Nyt 13-vuotiaana vanhuuden merkit tosin alkavat näkyä, mutta vapaana metsässä tai tunturissa niitä tuskin huomaa. Omimmillaan Hilsku on aina ollut ja on yhä tunturissa, Utsjoen kirkonkylän Ailikkaalla. Puuton tunturi, näkyvyyttä kilometritolkulla suuntaan jos toiseenkin. Milloin tuiskuaa lumi, milloin turkkiin tunkevat itikat. Tunturin tuoksuja ei kuitenkaan voita mikään.
Tänään Hilskun laumaan kuuluvat islanninlammaskoira Halle ja lapinkoira Omppu. Ja tuon kauniin sattumakoiran mukana saimme kaupantekijäisinä hyvän ystäväperheen, josta vuosien mittaan on kasvanut yhä uusia, hyviä ystäväperheitä!"
 
 
Hilskun sukutaulu:
 
i: Pilko
ii: Peski Suohkku
iii: Peski Luuhki
Nästi
von Sennehütte Lapin-Lukki
iie: Peski Ahkku
Noppe
Peski Nasti
ie: Peski Oili
iei: Peski Koira
Peski Nuovvi
Peski Nukke
iee: Peski Nuppu
Noppe
Peski Iddaloddi
e: Hillamarja
ei: Roope
eii: Peski Musti
Nästi
Peski Ceepunhaipa
eie: Peski Murfi
Peski Muste
Peski Pilkku
ee: Tepsu
eei: Peski Koira
Peski Nuovvi
Peski Nukke
eee: Peski Ulpukka
Peski Muste
Peski Muotka

 


Takaisin edelliselle sivulle