Liehkun kennel

Narttu BH TK1 Liehkun Ilta, "Nuka"

s. 23.9.2003

i. Liehkun Vulle Vuojas, e. Kievraduv'va Sanyasi,
ks. sukutaulu alla

Om. Kirsi Saarnivuo, Pori , ja Laura Siljander

Lonkat A, polvet 0-0

Silmät tarkastettu ja terveiksi todettu 3/07

Prcd-PRA-genotyyppi: A, terve

Läpäissyt palveluskoirien käyttäytymis- eli BH-kokeen 4.6.2005

Suorittanut hyväksytysti raunioiden soveltuvuuskokeen 20.4.2005

Luonnetesti 14.10.2006 Helsinki, loppupisteet +125

Kilpailee tokossa voittajaluokassa

Katselmuksessa -05. © Maija Vinnikka

- Viralliset tottelevaisuuskokeet:
Kuopio, Joukkue-SM, 2.7.2005, tuomari Erkki Shemeikka, 177,5 p, ALO1
Uusikaupunki 11.6.2005, tuomari Riitta Räsänen, 163,5 p, ALO1
Lahti 2.4.2005, tuomari Reija Puolakka, 176 p, ALO1

Voittanut vuonna 2005 Paimensukuisen Lapinkoiran Seuran tottelevaisuuskiertopalkinto Puu-Luuhkin

Katselmus 20.3.2005 Helsinki, Heljä Mannisen arvostelu:
Purenta ok. Kaunis ilme, hyvä pää. Hyvä rungonpituus. Riittävästi kulmautunut. Liikkuu kevyesti ja tehokkaasti. Esiintyy hyvin. NUO1/3

Katselmus 24.4.2004 Oulu, Marja Tuomisen arvostelu:
Rakenteeltaan kaunis, mittasuhteet hyvät, kaunis nartun pää. Hyvät raajat. Takana voisi olla kulmausta hieman enemmän. Karvapeite hieman ohut. Hyvä luonne. Narttupentujen loppukehän 1.

Tampere 12.9.2004, Saija Juutilaisen arvostelu:
12 kk. Hyvin tasapainoisesti kehittynyt juniori, joka on mittasuhteiltaan hieman liian pitkärunkoinen. Hyvä kallo-osa, riittävä otsapenger, toivoisin kuono-osan täyteläisemmäksi ja alaleuan vahvemmaksi. Silmät turhan pyöreät ja hieman vaaleat. Korvat saisi olla pienemmät. Hyvä kaula. Ikäisekseen hyvä runko. Riittävä raajaluusto, hyvät takaraajat. Hieman alas kiinnittynyt häntä. Liikkuu sivusta hyvällä askelpituudella, tänään löysästi edestä, kapeasti takaa. Esitetään hyvin. Hyväluonteinen. Hyvä peitinkarva. Tänään niukasti pohjavillaa. JUN EH

Kirsi Saarnivuo kertoo koirastaan:

"Minulle oli ollut aina selvää, että omaan kotiin muuttaessani ottaisin koiran. Ensimmäinen oma koirani, lapinkoiran ja hirvikoiran sekoitus Nalle, tulikin minulle hyvin pian kotoa muutettuani. Nallen taustasta johtuen suomenlapinkoirat alkoivat kiinnostaa minua ja hyvin pian huomasin ihastuneeni rotuun täysin.

Lapinkoirassa minua miellytti oikeastaan kaikki; sen ulkonäkö sekä ystävälliseksi kutsuttu luonne. Toistuvasti huomasin eksyväni lapinkoirakasvattajien sivuille ihailemaan toinen toistaan kauniimpia koiria. Kun kesällä 2003 Liehkun kennelin sivuille tuli pentu-uutisia, että syksyllä olisi syntymässä pentuja, otin heti yhteyttä kasvattaja-Lauraan.

Syyskuussa 2003 sain Lauralta uutisia; Haika-emo oli synnyttänyt kolme narttupentua. Marraskuussa kauan odotettu perheenjäsen saapui ja sai nimekseen Nuka. Nuka oli varmasti maailman kiltein koiranpentu. Se ei pentuna koskaan purrut, riehunut, roikkunut, repinyt tai hajottanut mitään.

Luonteeltaan Nuka on nyt aikuisenakin kiltti, rauhallinen ja iloinen. Se tulee myös toimeen toisten koirien kanssa. Torumaan tai kieltämään Nukaa joutuu harvoin ja herkälle koiralle siihen riittää pieni murahdus. Yleisesti ottaen Nuka on käytökseltään hyvin lapsellinen ja pentumainen. Usein siitä kuulee todettavan, että "se on varmaan pentu vielä". Nuka on helppo saada innostumaan lähes missä vaan ja milloin vaan. Lapinkoiramaiseen tapaan se on myös kova juttelemaan ja päästelee suustaan mitä kummallisempia ääniä.

Nuka on kokonaan sen "omien ihmisten" koira. Minun lisäkseni sen omiin ihmisiin kuuluvat muut perheenjäsenet sekä ystävät ja tuttavat, joita se tapaa useasti. Omat ihmiset ovat Nukalle kaikkein tärkeimpiä ja saavat sen huomion. Vieraita ihmisiä kohtaan Nuka on ystävällinen, mutta hyvinkin välinpitämätön.

Nukan kanssa olemme kokeilleet useita koiraharrastuslajeja. Haku- ja rauniokoulutus olivat erityisesti sen mieleen, ja näitä silloin tällöin kaveriporukassa harrastellaankin. Ohjaaja on kuitenkin mieltynyt enemmän lajeihin, joissa saa viettää aikaa oman koiransa kanssa. Tästä syystä olemme keskittyneet enemmän tokoon ja agilityyn.

Nuka on ollut siitä helppo koira kouluttaa, että sen ruokahalu ja ahneus ovat pohjattomia. Se myös jaksaa innostua treenaamaan ihan milloin vain ja missä vain. On ihana nähdä, kun pienen koiran silmät loistavat, häntä heiluu ja koko olemus kertoo sen olevan hurjan onnellinen, kun se saa tienata herkkuja opettelemalla temppuja. Tällä hetkellä olemme harrastaneet enemmän tokoa, mutta agilityynkin olisi taas tulevaisuudessa tarkoitus paneutua enemmän.

Jos minun täytyy keksiä Nukasta huonoja puolia, niin joissain tilanteissa sen ei tarvitsisi olla niin äänekäs. Kotioloissa Nuka on hiljainen ja koiratapahtumissakin se osaa olla haukkumatta, mutta etenkin silloin, kun sillä on tosi kivaa ja se on iloinen, haukku on herkässä. Myös Nukan suurehko riistavietti on joskus aiheuttanut päänvaivaa. Erityisesti pentuaikana näkynyt herkkyys on onneksi vähän tasoittunut iän myötä.

Nuka on koira, jonka voi ottaa mukaan oikeastaan minne vaan ja se sopeutuu tilanteeseen. Useasti olen kuullut ihailtavan sitä, miten se voi vieraassakin paikassa ottaa niin rauhallisesti ja paikat tutkittuaan käpertyä nukkumaan. Nuka on ihana ystävä ja perheenjäsen, hellyyseläin, joka jaksaa joka päivä hauskuuttaa ja hymyilyttää touhuillaan."

Nukan sukutaulu:

i: Liehkun Vulle Vuojas C	ii: Shacal Lutto B	iii: Peski Muhvi	Peski Ceepunhutsi
			Peski Saihki
		iie: Shacal Nuhppir A	Uula
			Peski Hyrrä
	ie: Liehkun Miella A	iei: Tsabba Oldenborre	Peski Masi
			Peski Supi
		iee: Tuiskuturkin Takku A	Reppulin Saruman A
			Tuiskuturkin Saara B
e: Kievraduv'va Sanyasi A	ei: Lumimaan Halli A	eii: Aatu	Peski Tsalmo
			Muusa
		eie: Rahkis Muru	Peski Rekku
			Mella
	ee: Kievraduv'va Liekki A	eei: Uula A	Roope
			Ulpu
		eee: Syväriihen Lumikki A	Temu
			Risukarhin Unika

Takaisin edelliselle sivulle