Narttu Liehkun Siida

s. 8.11.2001

i. Fidelis Ounas, e. Liehkun Vilpa,
ks. sukutaulu alla

Om. Minna Hartman, Espoo

Lonkat A, polvet 0-0

Silmät tarkastettu ja terveiksi todettu viimeksi 4/05

Emänä Liehkun Y- ja E-pentueissa


Tammikuussa -04. © Liehkun kennel
 

© Liehkun kennel

Katselmus 16.3.2003 Helsinki, Heljä Mannisen arvostelu:
Pieni, riittäväluustoinen, hyvin kulmautunut narttu. Hyvä luonne, pää, ilme. Hyvä runko. Liikkuu hyvin sivusta, hiukan kerien takaa. NUO 1/1

Katselmus 13.4.2002 Kontiolahti, Susanna Mutasen arvostelu:
Hyvä paimenkoiratyyppi. Hyvä selkälinja, hyvä häntä. Erittäin hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä pää. Purenta oikea, joskin alakulmahampaat vasta tulossa. Tässä vaiheessa hieman takakorkea vaikutelma. Keskeneräinen. Narttupentujen loppukilpailun 2.


Turku KV 26.1.2003, Eli-Marie Kleppin (Norja) arvostelu:
43 cm. 14 months. Sweet junior with dark eyes. Well set ears. Good neck. Will still mature a lot in the chest. Good bones & feet. Moves narrow behind even for the breed and loose in front. Well presented. JUN EH

Minna Hartman kertoo koirastaan:
"Pienikokoinen, mutta suurisydäminen tyttökoira Siida alias Hippu asuu Espoossa emäntänsä Minnan ja kahden kouluikäisen tyttären, Lindan ja Noran, kanssa. Perheensä lisäksi se on saanut naapurit ja tuttavat ihastumaan ikihyviksi edustamaansa rotuun ja onnistunut auttamaan monta pientä (ja suurempaakin) koirapelkoista pääsemään koirakammostaan (tätä perheemme edelliset saksanpaimenkoirat eivät jostain syystä koskaan onnistuneet tekemään...).
Luonteeltaan Siida on kiltti ja nöyrä, mutta erittäin ovela ja siksi se onkin saanut lisälempinimen "kettu". Aina tilaisuuden tullen se hieman venyttää sovittuja sääntöjä ja menee sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole tarkkana. Esimerkiksi tänne-kutsu tarkoittaa Siidan mielestä, että "tule kun olet saanut haisteltua ruohotupsun loppuun ja katsottua onko näköpiirissä muuta mielenkiintoista". Paitsi jos emännän taskussa on nakki, silloin tullaan niin että lumi pöllyää.
Lapset ovat opettaneet Siidalle paljon hyödyllisiä temppuja, joilla saada namia (siis pätkä HK:n nakkia, joka on ehdoton "listaykkönen"). Siida osaa mm. pyöriä ympäri, kiertää jonkin kohteen ympäri, kävellä takajaloilla, ryömiä, hypätä, pujotella jalkojen välistä ja lisäksi tietenkin perinteiset istu-maahan-seiso-paikka-jutut. Tuntuu, että oppimiskapasiteettia olisi yllin kyllin, kunhan keksii mitä opettaa. Mutta siis vain silloin kun Siida kokee käskyjen (= pyyntöjen) hyödyttävän itseään. Tässä asiassa olikin alkuun totuttelemista emännällä, joka on ikänsä touhunnut sotilaallisen tottelevaisten saksanpaimenkoirien kanssa...
Lapsirakkaus on yksi Siidan ehdottomasti näkyvimmistä luonteenpiirteistä. Kuka tahansa lapsi näköpiirissä saa Siidan hännän pyörimään ympyrää ja hennon vikinän kuulumaan suusta. Vieraita aikuisia kohtaan Siida on hieman varauksellinen kunnes on tehnyt useamman kerran tuttavuutta ja hyväksi rapsuttajaksi todennut. Rapsutusta varten Siida voikin könöttää mitä ihmeellisimmissä asennoissa pitkiä aikoja kerrallaan. Sitä se ei koskaan tunnu saavan tarpeeksi, vaan tökkii alituiseen kuonollaan jotakuta huomioimaan itseään. Siida on kotioloissa aina lähes "huomaamaton" mutta kun tarkemmin katsoo ympärilleen niin huomaa, että se on AINA samassa huoneessa kuin muutkin. On edelleen arvoitus miten se niin hissukseen hiipii perässä.
Hihnassa kävelyä (varsinkaan kesällä tai ilman muita koiria) Siida ei voi ymmärtää; ohikulkijoiden virneistä päätellen on varsin hassu näky kun koira lönkyttelee hihnanmitan verran kävelyttäjänsä perässä. Useammin kuin kerran on kysytty "koiravanhuksen" ikää! Hyvä keino kiristää aamu-unisen emännän pinnaa puoli kuuden aikaan aamulla on istua nurmikolla ja haistella tyynen rauhallisesti nenän edessä heiluvia ruohonkorsia ja haukotella makeasti ilman elettäkään liikkeellelähdöstä saati hädän tekemisestä. Irti ollessaan Siida on sitten ketterääkin ketterämpi, ja se karistaa kannoiltaan koiran kuin koiran nopeilla käännöksillään. Agility voisi olla Siidalle sopiva laji, mutta siinä taitaisi emäntä jäädä hieman jälkeen vauhdissa...
Muita koiria kohtaan Siida on aina ystävällinen ja pentujen kanssa se osaa olla luontevasti. Tapellut se ei ole koskaan, pari kertaa altavastaajana puolustautunut. Kissat ovat kivoja Siidan mielestä, tosin kaikkien kissojen mielestä Siida ei ole kiva kun se tökkii niitä nenällään ja yrittää leikkiä. Lampaiden kanssa ollessaan viime kesänä Siida juoksi niiden seassa iloisena leikkikaveria etsien - ei löytynyt. Hevoset ovat pelottavia ja tallilla ollessa onkin paras pötkötellä turvanmitan päässä kentän reunalla.
Eli mukava koira on tämä meidän Siida-neitonen, todellinen Persoona isolla peellä. Helppohoitoinen, terve, ihmisrakas ja iloinen rotu on vakuuttanut perheemme siitä, että ainakin meille paimensukuinen lapinkoira on Se Ainoa Oikea. "
 
Siidan sukutaulu:
 
i: Fidelis Ounas A
ii: Noppe
iii: Peski Muste
Muste
Peski Noita
iie: Peski Pilkki
Peski Nuovvi
Peski Misti
ie: Kievraduv' va Tundra B
iei: Risukarhin Nuovvi
Peski Kunto
Risukarhin Lupita
iee: Risukarhin Tuisku A
Peski Myrkky
Kaneli
e: Liehkun Vilpa A
ei: Shacal Lutto B
eii: Peski Muhvi
Peski Ceepunhutsi
Peski Saihki
eie: Shacal Nuhppir A
Uula
Peski Hyrrä
ee: Liehkun Miella A
eei: Tsabba Oldenborre
Peski Masi
Peski Supi
eee: Tuiskuturkin Takku A
Reppulin Saruman A
Tuiskuturkin Saara B

 


Takaisin edelliselle sivulle