
© Liehkun kennel | Katselmus
16.3.2003 Helsinki, Heljä Mannisen arvostelu: Pieni, riittäväluustoinen, hyvin
kulmautunut narttu. Hyvä luonne, pää, ilme. Hyvä runko. Liikkuu hyvin sivusta,
hiukan kerien takaa. NUO 1/1
Katselmus 13.4.2002 Kontiolahti, Susanna
Mutasen arvostelu: Hyvä paimenkoiratyyppi. Hyvä selkälinja, hyvä häntä. Erittäin
hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä pää. Purenta oikea, joskin alakulmahampaat
vasta tulossa. Tässä vaiheessa hieman takakorkea vaikutelma. Keskeneräinen. Narttupentujen
loppukilpailun 2. Turku KV 26.1.2003, Eli-Marie Kleppin (Norja) arvostelu:
43 cm. 14 months. Sweet junior with dark eyes. Well set ears. Good neck. Will
still mature a lot in the chest. Good bones & feet. Moves narrow behind even
for the breed and loose in front. Well presented. JUN EH
| |
Minna Hartman kertoo koirastaan: | "Pienikokoinen,
mutta suurisydäminen tyttökoira Siida alias Hippu asuu Espoossa emäntänsä Minnan
ja kahden kouluikäisen tyttären, Lindan ja Noran, kanssa. Perheensä lisäksi se
on saanut naapurit ja tuttavat ihastumaan ikihyviksi edustamaansa rotuun ja onnistunut
auttamaan monta pientä (ja suurempaakin) koirapelkoista pääsemään koirakammostaan
(tätä perheemme edelliset saksanpaimenkoirat eivät jostain syystä koskaan onnistuneet
tekemään...). | Luonteeltaan Siida on kiltti ja nöyrä, mutta
erittäin ovela ja siksi se onkin saanut lisälempinimen "kettu". Aina
tilaisuuden tullen se hieman venyttää sovittuja sääntöjä ja menee sieltä mistä
aita on matalin, jos ei ole tarkkana. Esimerkiksi tänne-kutsu tarkoittaa Siidan
mielestä, että "tule kun olet saanut haisteltua ruohotupsun loppuun ja katsottua
onko näköpiirissä muuta mielenkiintoista". Paitsi jos emännän taskussa on
nakki, silloin tullaan niin että lumi pöllyää. | Lapset ovat
opettaneet Siidalle paljon hyödyllisiä temppuja, joilla saada namia (siis pätkä
HK:n nakkia, joka on ehdoton "listaykkönen"). Siida osaa mm. pyöriä
ympäri, kiertää jonkin kohteen ympäri, kävellä takajaloilla, ryömiä, hypätä, pujotella
jalkojen välistä ja lisäksi tietenkin perinteiset istu-maahan-seiso-paikka-jutut.
Tuntuu, että oppimiskapasiteettia olisi yllin kyllin, kunhan keksii mitä opettaa.
Mutta siis vain silloin kun Siida kokee käskyjen (= pyyntöjen) hyödyttävän itseään.
Tässä asiassa olikin alkuun totuttelemista emännällä, joka on ikänsä touhunnut
sotilaallisen tottelevaisten saksanpaimenkoirien kanssa... | Lapsirakkaus
on yksi Siidan ehdottomasti näkyvimmistä luonteenpiirteistä. Kuka tahansa lapsi
näköpiirissä saa Siidan hännän pyörimään ympyrää ja hennon vikinän kuulumaan suusta.
Vieraita aikuisia kohtaan Siida on hieman varauksellinen kunnes on tehnyt useamman
kerran tuttavuutta ja hyväksi rapsuttajaksi todennut. Rapsutusta varten Siida
voikin könöttää mitä ihmeellisimmissä asennoissa pitkiä aikoja kerrallaan. Sitä
se ei koskaan tunnu saavan tarpeeksi, vaan tökkii alituiseen kuonollaan jotakuta
huomioimaan itseään. Siida on kotioloissa aina lähes "huomaamaton" mutta
kun tarkemmin katsoo ympärilleen niin huomaa, että se on AINA samassa huoneessa
kuin muutkin. On edelleen arvoitus miten se niin hissukseen hiipii perässä. |
Hihnassa kävelyä (varsinkaan kesällä tai ilman muita koiria) Siida ei
voi ymmärtää; ohikulkijoiden virneistä päätellen on varsin hassu näky kun koira
lönkyttelee hihnanmitan verran kävelyttäjänsä perässä. Useammin kuin kerran on
kysytty "koiravanhuksen" ikää! Hyvä keino kiristää aamu-unisen emännän
pinnaa puoli kuuden aikaan aamulla on istua nurmikolla ja haistella tyynen rauhallisesti
nenän edessä heiluvia ruohonkorsia ja haukotella makeasti ilman elettäkään liikkeellelähdöstä
saati hädän tekemisestä. Irti ollessaan Siida on sitten ketterääkin ketterämpi,
ja se karistaa kannoiltaan koiran kuin koiran nopeilla käännöksillään. Agility
voisi olla Siidalle sopiva laji, mutta siinä taitaisi emäntä jäädä hieman jälkeen
vauhdissa... | Muita koiria kohtaan Siida on aina ystävällinen
ja pentujen kanssa se osaa olla luontevasti. Tapellut se ei ole koskaan, pari
kertaa altavastaajana puolustautunut. Kissat ovat kivoja Siidan mielestä, tosin
kaikkien kissojen mielestä Siida ei ole kiva kun se tökkii niitä nenällään ja
yrittää leikkiä. Lampaiden kanssa ollessaan viime kesänä Siida juoksi niiden seassa
iloisena leikkikaveria etsien - ei löytynyt. Hevoset ovat pelottavia ja tallilla
ollessa onkin paras pötkötellä turvanmitan päässä kentän reunalla. |
Eli mukava koira on tämä meidän Siida-neitonen, todellinen Persoona isolla
peellä. Helppohoitoinen, terve, ihmisrakas ja iloinen rotu on vakuuttanut perheemme
siitä, että ainakin meille paimensukuinen lapinkoira on Se Ainoa Oikea. " |
|