Narttu Liehkun Taikatalvi, "Iitu"

s. 26.10.2003

i. Lumimaan Halli, e. Liehkun Barfi,
ks. sukutaulu alla

Om. Laura Lahti, Raisio, ja Laura Siljander

Lonkat B, polvet 0-0

Silmät tarkastettu ja terveiksi todettu 4/08

Emänä Liehkun F-pentueessa

Liehkun Taikatalvi eli Iitu. © Päivi Reiman

"Pentua odotellessamme Julius (silloin 7 v, nyt 12 v) listasi Lauraa varten paperille toiveita tulevan perheenjäsenemme osalta. Niistä mieleen on jäänyt ainakin "pehmeys (turkki ja luonne)". Ne ovat Iitussa kyllä kohdallaan, ja siitä pehmeydestä voimme kaikki nauttia mielin määrin rapsuttelemalla tätä aina niin hellää lappalaistamme. Iitu on sitä mieltä, että rapsutuksia ei voi tulla liikaa. Ja mitä lähempänä rakkaita ihmisiä on, sen parempi. Niinpä on varmaa, että sohvalle istuessa pian Iitu retkottaa vieressä, kainalossa tai sylissä. Eikä Iitu ujostele vieraitakaan, päinvastoin, Iitun mielestä hekin osaavat rapsuttaa ihan mukavasti. Luonteen pehmeydellä Julius tarkoitti ystävällisyyttä ja helposti lähestyttävyyttä, ja se pätee Iituun.

Tämän pehmo-Iitun lisäksi koirassamme on kyllä monta muutakin puolta. Leikkiessä se voi olla hyvinkin raisu. Pentuajan hurja meno ja iltariehat olivat aivan uskomattomia ja ehdimme jo huolestumaan, kuinka villi otus meille on muuttanut. Onneksi puolen vuoden ja monien revittyjen lasten housunlahkeiden ja mattojen jälkeen Iitu järkiintyi. Mutta ei liian aikuiseksi, vaan se on aina valmis leikkiin, murisee ja pomppii kissamaisesti leikkiessään. Niinpä sitä luullaan yleensä pennuksi, etenkin kun se ei ole kooltaan mikään iso lapinkoiraksi. Iitu on nopea ja ketterä liikkeissään, siksipä se soveltuu hyvin agilityradallekin, jonne Vilma (10 v) on lähtenyt sen kanssa. Alkeiskurssi on takana ja niin koira kuin ohjaajakin pursuavat intoa.

Koska Iitu oli ensimmäinen koira perheessämme, menin sen kanssa heti pentutottelevaisuuskoulutukseen ja siitä jatkettiin perustottelevaisuuskoulutukseen. Eikä sitä ole kaduttu hetkeäkään, toimeliaan koiran on hyvä osata peruskäytöstavat. Myös tottelevaisuustreeneissä Iitu on hyvin oppivainen ja innokas, kunhan tehtävät pysyvät tarpeeksi vaihtelevina ja makupaloja riittää.

Ruoka onkin Iitun heikkous, sen eteen Iitu vaikka seisoisi - jollei nyt ihan päällään - niin takatassuillaan. Se livahtaa karkuun kotipihalta tai sisältä raollaan olevasta ovesta heti, kun jostakin leijailee nenään mehevän tunkion tai muun herkullisen syötävän haju. Toisaalta se on yhtä helppo houkutella kotiinkin, kun laittaa grillin päälle ja pekoninsiivun käristymään. Minuutissa tämä karvainen grillaajakaverimme saapuu iloisena ja niin viattomana karkuretkeltään apulaiseksi. Kerran olimme unohtaneet ulko-oven täysin auki kauppareissumme ajaksi, mutta Iitu oli kiltisti kotona odottamassa, koska sen ruokanappulat olivat lautasella turpoamassa kaapin päällä ja ruoka-aika tulossa.

Iitu on reissannut paljon ja etenkin pentuna kävi kainalossa esim. Joulurauhan julistuksessa, rautakaupassa ja hississä. Näin se tottui erilaisiin paikkoihin. Eikä se ole silloin tai myöhemminkään mitään uusia paikkoja pelännyt. Iitu on helppo ottaa matkoille mukaan, se on tyytyväinen siellä, missä mekin olemme, olkoon paikka sitten hotellihuone, teltta tai matkailuauto. Autoista Iitu ei nuorena pitänyt ja se voi autossa pahoin. Tilanne korjaantui, kun Iitu sai parin viikon ajan ruokansa aina autossa. Sen jälkeen paha olo ei ole vaivannut, eikä autoon ole tarvinnut houkutella hyppäämään.

Iitun lempihommia on lasten etsiminen piiloista. Ulkona metsässä tai isossa koirapuistossa vain vilahtelee puiden välissä, kun Iitu suorittaa nopeasti etsintätehtäväänsä. Ja aina on yhtä hienoa, kun kaveri löytyy puun tai kiven takaa ja löytyipä kerran puustakin, mikä ei sekään hämännyt Iitua. Eli jos vain aikaa ja intoa olisi riittänyt muilla perheenjäsenillä, Iitusta olisi voinut tulla hyvä etsijäkoirakin. Ja ehtiihän sitä vieläkin!

Ihmiset ovat Iitulle kaikki kaikessa ja se tuntuu joskus lukevan ajatuksemmekin, puheemmehan se epäilemättä ymmärtää täysin. Iitu on rohkea, toimelias, hellä ja aktiivinen seuralainen, joka valloittaa helposti sydämet avoimella ja välittömällä lähestymisellään ja muutamalla nuolaisulla. Pentujen myötä paljastunee jälleen uusi puoli tästä ystävällisestä lappalaisestamme."

Iitun "pikkuemäntä" Vilma Lahti jatkaa:

"Iitu on utelias, kiltti ja kaikkien paras kaveri tai ainakin kaikki ovat sen parhaita kavereita. Iitua ei haittaa yleensä hoitotoimenpiteet kuten harjaus. Se suorastaan nauttii siitä. Iitulla on lempihenkilöitä, kuten kasvattajansa Laura ja mummi. Jos he tulevat kylään, saattaa päästä ilonpissa, eli Iitu on aika lapsellinen. Iitua voi taluttaa huoletta vaikkapa metsässä (metsä on Iitun lempikävelypaikka). Minäkin voin yksin lenkittää Iitua, vaikka olen vasta kymmenenvuotias. Taisin ulkoiluttaa sitä jo kuusivuotiaana, eli se on aika kitti hihnassa (pentuna se vähän riehui). Harrastan Iitun kanssa agilityä ja se on hauskaa se. Iitulta onnistuu suoritus kuin suoritus. Iitu lähettää teille terkkuja ja paljon pusuja!"