Ulla Eskelinen kertoo koirastaan:
|
"Unnimus-urostamme kutsutaan naisen nimellä Unni ja tuntemattomat nimen väärin kuultuaan myös Onniksi häntä nimittävät, mutta eihän nimi miestä pahenna. Unni on luonteeltaan juuri tilatun kaltainen: ihmiselle seuraksi käypä, herkkävaistoinen ja sopeutuva. Liian kauniiksi koiraksi on jopa tätä hurmuriamme arvioitu. Hän myös tervehtii tutut ihmiset ensin ja vasta sitten heidän koiransa, mikä ei ainakaan ihmisten suhteen ole omiaan heikentämään mainetta.
|
Sisäoloissa Unni käyttäytyy aina tyylikkäästi ja ilmoittaa vaatimukset ja suuren tapaamisilonkin vain inisemällä sydäntä särkevästi. Perheenjäsenten liikkeet hän kirjaa huolellisesti makaamalla kaikkein strategisimmalla kulkureitillä. Valveilla ollessaan Unni ei kyllästy rapsutuksiin ja antaa harjata ja leikata kynnetkin ihan rennosti ja luottavaisesti. Hygienian hoitoon on kuitenkin mieleisempi talvinen lumikylpy kuin kurakelin vesisuihku saunalla. Hoitosuihkutusta Unnin osalle on myös tullut, sillä hänellä on ollut allergiasta aiheutuvia iho-ongelmia: nyt näyttää siltä, että viljat on Unnin osalta syöty. |
Mutta annas olla, kun ulos päästään: jo löytyy kohteliaasta kavaljeerista macho! Talomme editse kulkeva katuosuus on luonnollisesti hänen reviiriään ja sen saavat kaikki rapulta Unnin päivystyspaikalta kuulla. Unnilta vievät mielenrauhan tyystin myös puiston viereisen tonttimme läpikulkuliikenne, jota tuovat rusakot, siilit ja kaiken maailman linnut fasaaneita myöten. Kävelyretkillä Unni maastoutuu katuun mielenkiintoista vastantulijaa odottamaan ja sitten seuraa vauhdikas kohtaaminen. Toistaiseksi laiskan kasvatuksemme tuloksena taluttajalla voisi myös olla vuodenajasta riippuen rullaluistimet tai sukset jalassa, sillä vetoa riittää ajoittain. |
Hurmurimme on yhä poikamies, mutta tätä älköön seuranhakuilmoitukseksi tulkittako. Hänelle näyttää riittävän myös säännöllinen ruoka, lepo, rapsutukset ja ajoittainen leikki elämän sisällöksi." |
|