Pirkko Nikkola kertoo koirastaan: |
"On meillä kiva koira Vilpa - "kepponen"
hieman suden näköinen. On Vilpa valmis seikkailuun se
hyppii - haukkuu - kaluaa kun haluaa se namupalan
|
| nostaa tassun saa rapsutusta massuun. |
Sen katse paljon sanoo usein anoo pitkälle
lenkille | | ja
huomata voi sen ymmärtää puhetta ihmisen | mm.
Vilpa, ei, tule, mene, tänne, sivu, odota, paikka, missä, etsi, ruoka,
kynnet, auto, Mummu (Pirkko), Pappa (Leo), Mikko, Maisa, Marju, Sera, Samu,
Saara, "Appy", pallo, hyppii, hyvä lenkki, anna pusu... Ja paljon,
paljon muuta. Niin viisas ihana perheenjäsen on koiramme ihmeellinen.
Se vienyt on jokaisen sydämen. |
 ©
Liehkun kennel | Vilpa on meille tärkeä ja rakas tunteitten
kohde. Vilpan kautta olemme oppineet ilmaisemaan tunteita myös toisillemme.
Vilpa on liittynyt ihmisiin ja usein näyttää siltä, että
se tuntee luonteemme paremmin kuin me itse. | Luonnetta löytyy
myös, joskus Vilpa selvästi moittii käytöstämme ja pitää
"moitehaukut". Vilpa rakastaa veneessä matkustamista. Se seisoo keulassa
uljaana tuulta haistellen. Saari on toinen rakkauden kohde, jossa saa juosta vapaana,
leikkiä temmeltää ja tutkia rantoja..." | |
| |