Kutsuin Liehkutukseen kaikki siihen aikaan olemassa olevat kasvattini, yhteensä 38 koiraa seitsemästä eri pentueesta. Iloni oli suunnaton, kun tapahtuman lähestyessä selvisi, että yli 70 prosenttia liehkulaisista oli myös tulossa paikalle! Innostuksen vallassa odotin tapahtumaa, ja Liehkutusta edeltävänä iltana pulisimme Anteron ja siskojeni kanssa myöhään yöhön.

16. syyskuuta 2001 Koneen kentälle Helsingin Munkkiniemeen sitten pikkuhiljaa kokoontui 28 liehkua perheineen. Vinnikat toivat näyttelyteltan suojaksi sihteerille ja tavaroille siltä varalta että sataisi, Teo roudasi paikalle pöytää. Sää näytti lupaavan selkeältä. Tohisimme kehänauhan, papereiden ja nyyttäripöydän järjestämisen kanssa, ja ripustimme ilmoitustaululle kuvat kunkin pentueen vanhemmista oikeaan järjestykseen. Antero katseli hiljaa tuumaillen paikalle kerääntyviä koiria, ja Mirja porhalsi paikalle suuren, iloisenkeltaisen kukan kanssa.

Tuttua väkeä, ketkä mistäkin kaupungista, odotettuja jälleentapaamisia. Nyyttäripöytä täyttyi nopeasti vieraiden tuomista herkuista. Minä pistin mukaan myös koirankeksejä varustettuna lapulla "koirille", mutta myöhemmin selvisi, että eräs ihmisherrakin oli hiljaa ihmetellyt niiden kuivakkaa makua.

Liehkujen perheiden lisäksi kentälle saapui jonkin verran myös muita lapinkoiraharrastajia, ja ihan satunnaisia kulkijoitakin pysähtyi paikalle. Hemppa (siskoni Kerttu) ryhtyi sihteeriksi ja Sarla ja Martina avustivat kehässä jakaen jokaiselle koiralle arvostelun ja osallistumisruusukkeen.