Vilpa saa kiitospalan omilta ihmisiltään, Pirkko ja Leo Nikkolalta. © Liehkun kennel

Kun viimeinenkin koira oli käyty läpi, kaikki vielä sitkeästi paikalla odottaneet kutsuttiin samaan aikaan uudestaan kehään. Antero kertoi pitävänsä esillä ollutta koira-ainesta porokoiratyyppeinä keskimäärin erittäin hyvää tasoa edustavina. Suurta piiriä silmäiltyään hän poimi joukosta neljä mieleisintään.

Neljänneksi Antero nappasi Liehkun Vallin ja Kievraduv'va Palcan reilun vuoden ikäisen tyttären, Vilma Yli-Rahkon Bieggan. Kolmanneksi joukosta nousi Kirsti Tuomisen 8-vuotias Miella eli Minttu, kahden liehkulaispentueen emä. Molemmat Mintun edelle kiilanneet koirat olivatkin sen omaa jälkikasvua.

Toiseksi tuli uros Vulle Vuojas, Anteron sanoin koko olemukseltaan ja rakenteeltaan erinomainen pitkäkarvainen porokoira. Samuli Aallon omistaman Vullen isä on Shacal Lutto, ja Liehkutuksen aikaan Vullella oli ikää neljä vuotta. Ylitse muiden Antero hehkutti Vullen täyssiskon Vilpan, jota hän luonnehti elegantiksi, sopusuhtaiseksi ja sympaattiseksi nartuksi. Pirkko Nikkolan omistama ja Leo Nikkolan esittämä Vilpa söi touhukkaana kiitospalat uudesta pokaalistaan, ja Pirkko henkäili iloisena kehän laidalla.

Sihteerin pöydän takaa koiria koko päivän tarkkaillut Hemppa saattoi tässä vaiheessa julistaa Sihteerin suosikin. Arvonimi meni Maija ja Tuomas Vinnikan Beavville eli Maarulle, joka esiintyi Maijan kanssa erittäin kauniisti ja hyväntuulisesti kehässä. Lopuksi arvottiin Reija Pylväisen lahjoittama Liehkun kuksa. Onnettarena toiminut nimipäiväsankari Hilla Salovaara nappasi lippiksestä Valanin eli Neron esiintymisnumeron, joten kuksan sai noutaa Neron omistaja Barbro Diegelmann.

Päivä oli itselleni todella antoisa, ja toivon että kaikki mukanaolijat viihtyivät yhtä lailla. Yllätyin siitä, että koirat malttoivat niinkin rauhallisesti esitellä itseään, vaikka osa niistä ei ollut ennen ollut vastaavalla tavalla näytillä. Oli mukava tavata pentulaatikostamme lähteneitä, omiksi persoonikseen varttuneita koiraystäviä ja heidän omia ihmisiään. Lämmin kiitos kaikille osallistujille, sekä kiitos myös lukuisista, sydäntä lämmittäneistä onnitteluista!

Isoimman kiitoksen annan tällä kertaa Anterolle, joka saapui Oulusta saakka asialle omistautunut vire silmissään tarkastelemaan kasvattejani. Arvostan sitä. Erityisesti haluan vielä kiittää Helkkyä, Hemppaa ja Teoa käytännön järjestelyistä, Miraa valokuvauksesta sekä Salovaaran Ristoa, joka taltioi ihanan videon muistoksi tapahtumasta.

Toivon, ettei Liehkutus jää yhteen kertaan, vaan siitä kasvaa harvoin mutta täysin palkein riemuittu perinne. Saa nähdä, ehkä noin vuonna 2004 on taas aika tehdä vastaava Liehkukannan katsaus.