
Vilpa kantoi Liehkutuksessa sisällään salaisuutta,
seuraavaa Liehkun pentuetta. © Kirsti Tuominen |
Pirkko Nikkolan Vilpa oli Liehkutuksen aikaan juuri astutettu
Fidelis Ounaksella. Vilpa teki Anteroon tällaisen vaikutelman: Yli
keskikoon, keskivoimakas, sopusuhtaisesti rakentunut, erittäin tyypikäs, sympaattisen
ilmeen omaava porokoiranarttu. Hyvä pää, kaula, lantio ja ylälinja. Hyvin kulmautunut
edestä ja takaa. Erittäin hyvä, joustava liikunta, suorat liikkeet edestä ja takaa.
Barbro Diegelmann toi näytille hänen ja miehensä Juha-Pekka
Junellin omistaman sosiaalisen Valanin eli Neron, kolmen paimensukuispentueen
isän. Anteron arvio Nerosta kuului: Hieman alle keskikoon,
keskivoimakas, erittäin hyvätyyppinen ja ilmeikäs pitkäkarvainen porokoirauros.
Hyvin kulmautuneet raajat, hyvä ylälinja, joskin lantio saisi olla hieman pidempi,
samoin runko-osa. Suorat liikkeet edestä ja takaa. Varsin hyvä, joustava liikunta.
Erittäin hyvä, tuuhea karvapeite. Espoolaisen Samuli Aallon
urosmaisesta Vulle Vuojaksesta sanottiin näin: Hieman
alle keskikoon oleva, keskivoimakas, erittäin hyvin rakentunut, tuuheaturkkinen,
pitkäkarvainen porokoira-uros, jolla on erinomainen uroksen pää, olemus ja ilme.
Seisoma-asennossa erinomainen ylälinja, hyvä hännänkantoasento. Muhkea ilmestys.
Erittäin hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkeessä putoa hieman eteen, muuten
hyvä, joustava liikunta. |