V-pentue vakuutti Anteron

Valli tapasi Liehkutuksessa mm. seitsemän pentuaan.
© Kirsti Tuominen

V-pentue syntyi asuessani Helsingin Kumpulassa, emänä "vanha" kunnon Minttu ja sulhona jälleen muhvilainen uros Shacal Lutto. V-liehkuilla on jälkeläisiä aika runsaastikin. Koneen kentällä pentue oli edustettuna viiden koiran voimin. Reija Pylväisen Valli, tuolloin jo Liehkun B-pentujen emä, sai seuraavan arvion:

Hieman yli keskikoon, keskivoimakas, ilmeikäs, erittäin hyvätyyppinen, hallavanharmaa porokoiranarttu, jolla vaaleat merkit. Pitkänomainen runko, hyvä kaula ja säkä, hieman lyhyt lantio. Liikkeet takaa hieman ahtaat, muuten varsin hyvä, joustava liikunta.

Oma Vasmini, tuolloin L-pentueen tehnyt, esiintyi siskoni Helkyn kanssa. Vasmin paperiin kirjattiin:

Keskikokoinen, keskivoimakas, erittäin hyväntyyppinen, miellyttäväilmeinen pitkäkarvainen porokoiranarttu, jolla on erittäin hyvä säkä, hyvä lantion asento ja erinomainen ylälinja. Erittäin hyvät mittasuhteet, hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Suorat liikkeet edestä ja takaa, hyvä, joustava, tilava-askelinen ravi.

 


Helkky esitteli Vasmin. Pöydän takana sihteeri Hemppa takanaan kehäavustajat Sarla ja Martina. © Liehkun kennel

Vilpa kantoi Liehkutuksessa sisällään
salaisuutta, seuraavaa Liehkun pentuetta.
© Kirsti Tuominen

Pirkko Nikkolan Vilpa oli Liehkutuksen aikaan juuri astutettu Fidelis Ounaksella. Vilpa teki Anteroon tällaisen vaikutelman:

Yli keskikoon, keskivoimakas, sopusuhtaisesti rakentunut, erittäin tyypikäs, sympaattisen ilmeen omaava porokoiranarttu. Hyvä pää, kaula, lantio ja ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erittäin hyvä, joustava liikunta, suorat liikkeet edestä ja takaa.

Barbro Diegelmann toi näytille hänen ja miehensä Juha-Pekka Junellin omistaman sosiaalisen Valanin eli Neron, kolmen paimensukuispentueen isän. Anteron arvio Nerosta kuului:

Hieman alle keskikoon, keskivoimakas, erittäin hyvätyyppinen ja ilmeikäs pitkäkarvainen porokoirauros. Hyvin kulmautuneet raajat, hyvä ylälinja, joskin lantio saisi olla hieman pidempi, samoin runko-osa. Suorat liikkeet edestä ja takaa. Varsin hyvä, joustava liikunta. Erittäin hyvä, tuuhea karvapeite.

Espoolaisen Samuli Aallon urosmaisesta Vulle Vuojaksesta sanottiin näin:

Hieman alle keskikoon oleva, keskivoimakas, erittäin hyvin rakentunut, tuuheaturkkinen, pitkäkarvainen porokoira-uros, jolla on erinomainen uroksen pää, olemus ja ilme. Seisoma-asennossa erinomainen ylälinja, hyvä hännänkantoasento. Muhkea ilmestys. Erittäin hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkeessä putoa hieman eteen, muuten hyvä, joustava liikunta.

 

Myös Vullesta tulee ehkä tulevaisuudessa isä.
© Kirsti Tuominen


Barbro Diegelmannia ja Neroa (Valan) onnisti myöhemmin arvonnassa. © Mira Vallenius

N-pentue >>

Liehkutus-sivulle