Kolmas pentue syntyi asuessani
Helsingin Pihlajamäessä, kyseessä olivat siis "kerrostalopennut", joista
olen joskus kirjoittanut pakinankin Reviiriin. Valitsin kookkaalle Mintulle vähän
pienemmän uroksen, Peski Muhvin ja Peänu Dullan fiksunoloisen pojan Tsabba Yellonan
eli Dumuzin. Seitsemästä R-liehkusta näimme Koneen kentällä neljä, nartut Rahpin,
Ridnin ja Riedjan sekä uros Rafalaksen. |
Jari Grönroosin Rahpi eli Siiri
on pentueen ainoa, jolla on jälkeläisiä. Sillä on Jari Grönroosin ja Marjo Lyytikäisen
kasvattama pentue saman perheen omistaman Reppulin Väinön kanssa. Näistä pennuista
oli paikallakin Anita Grönroosin omistama Magdaleena. Parkille Siiri-rouvalle
Antero saneli seuraavan arvostelun: Keskikoinen,
pitkänomainen, hyvin kulmautunut, hieman ujo porokoiranarttu, jolla on suhteellisen
hyvin kulmautuneet raajat. Hieman pysty olkavarsi. Hieman matala säkä, edestä
ja takaa hyvät liikkeet. Hyvä hännänkantoasento myös liikkeessä. Ridni
eli Riinu oli sijoituskoirani, mutta siirtyi Cissen omistukseen ilman pennutusta
kun ilmeni, että sillä oli nivelrikkoa lonkissa. Onneksi Riinu on jaksellut kohtuullisesti
Cissen hyvässä hoidossa ja esiintyi nytkin pirteänä emäntänsä kanssa tuttu, tutkiva
ilme kasvoillaan. Riinusta Antero saneli näin: Pienehkö,
keskivoimakas, pitkänomainen, erittäin hyvätyyppinen ja hyvän karvapeitteen omaava,
eloisa pitkänomainen porokoiranarttu. Hyvin kulmautunut takaa, tyydyttävästi edestä.
Erittäin hyvä, joustava ravi. Suorat liikkeet edestä ja takaa. |
 Mahtaako
lahtelainen Riedja muistaa kerrostalopentuaikoja? © Mira Vallenius
|